­ ­ ­ Sipinrinne

Starttasimme Jannen kanssa itsenäisyyspäivän aamuna kohti Mikkelinsaaria ja Jannen mökkiä. Tavoitteena oli verkottaa siikaa ja taimenta. Myös aseet olivat mukana, josko vielä tavattaisiin myöhäisherännäisiä vesilintuja, lähinnä telkkiä ja ihan onnen kantamoisena ehkä hanhia.

Teimme treffit Grönvikin parkkipaikalle, josta lähdimme yhdellä autolla kohti Norrskattia. Siellä laskimme Jannen veneen vesille. Sumu oli aamulla melkoinen ja tuntui, että se edelleen tiivistyi, kun lähdimme ajamaan kohti Mikkelinsaaria. Reitillä oli yksi isompi selkä, joka piti ylittää ja kaikki rannat katosivat usvan harmauteen. Janne otti suunnan “merkkikiveltä”, mutta gps näytti, että veri veti hieman vasemmalle. Tästä kuvasta näkee, että kokemuskaan ei auta kovassa sumussa. Jos olisimme ajaneet vielä hieman enemmän vasempaan, niin olisimme löytäneet itsemme avomereltä! Nyt mukaan tullut gps opasti meidät nopeasti takaisin oikealle reitille.

Pehtoorin valtasi puhdas kateus, kun pääsimme perille. Upea paikka Mikkelinsaarten länsireunalla. Pitkä niemenkärki, josta avautuu valtavat avomerinäkymät. Sieltä löytyy hiekkarantaa, kivikkoa ja varmasti myös aina joku suojainen poukama tuulella kuin tuulella. Kerta kaikkiaan upea paikka!

Laskimme siikaverkot vesille ja tarvittavien pehtoorihommien jälkeen kävimme laittamassa muutaman telkän kuvan houkuttimeksi syksyn viimeisille linnuille. Joitakin telkkiä näimme, mutta ne jäivät niin kauas, että vain aseen kiikarin kautta pystyi niitä seuraamaan. Valitettavasti myös verkot olivat puhtaat muutamaa simppua lukuunottamatta. Tänään ei siis saalista.

Pojilla oli kuitenkin hieno äijäreissu. Ensi vuonna täytyy löytää aikaisemmin syksyllä aikaa tällaiselle retkelle. Ehkä silloin saamme paremmat saumat myös lintusaaliiseen. Joka tapauksessa vietimme ulkona hienon myöhäissyksyisen päivän. Kiitos vielä Jannelle siitä!

Veimme Tepon kanssa aamulla verkot vesille soutamalla, koska pikku Busse ei suostunut käynnistymaan. Se oli muuten ensimmäinen kerta, kun Yammu temppuili. Verkon viennin jälkeen lähdimme heittelemään Raippaluodon sillan taakse karikoille. Taimenista emme saaneet havaintoja, mutta hienoa oli käydä vielä ajelemassa ja heittelemässä.

Valitettavasti verkotkin sai nostaa tyhjana ylös. Yöksi ei uskaltanut jättää, koska huomiselle luvattiin myrskyä. Saas nähdä pystyykö verkkoja uittamaan enää tänä syksynä.

Retkukunta kokoontui taas Huopanalle 15.11.2008 iltana. Jarmo oli lämmittänyt saunan… tai siis Jarmon oli pitänyt lämmittää sauna, mutta arvatkaapa miten siinä taas kävi. Talkoohengessä se sitten kuitenkin saatiin lämpimäksi ja makkaratkin kypsyivät kiukaalla maukkaiksi. Ilta sujui jälleen kerran erinomaisen hauskasti. Saunoimme, tarinoimme, soitimme suuta, lauloimme “Aikuinen nainen”-biisiä ja ennen kaikkea me pelasimme taas tietenkin koiraa. Ehkä ensi vuonna Tomikin oppii jo säännöt, joita Jarmo yritti laittaa väkisin uuteen kuosiin. Huonejako oli myös mennyt uusiksi etelän miesten toimesta ja nyt he saavat jännittää, että kutsutaanko enää mukaan. Mutta katsotaan miten he käyttäytyvät tämän vuoden aikana. Sanotaanko niin, että koeaika on joka tapauksessa nyt päällä.

Ja niin muuten sitten me kalastelimme sen 16. päivän. Keli oli aamupäivän lumisateinen, mutta pakkasasteita ei kuitenkaan haitaksi asti. Iltapäivällä keli vähän kirkastui, mutta rupesi myös pakastamaan. Vesi oli joessa ennätyskorkealla, joskaan se ei tuntunut kaloja häiritsevän. Kahdeksan miehen porukasta kalaa saivat noin puolet. Yhteensä mitattavana kävi 22 taimenta, alamittaiset huomioiden. Ei hullummin. Eniten kaloja koukutti Vesku, joka napsi niitä peräti 9 kappaletta. Valitettavasti itse kuuluin niihin, jotka eivät saaneet. Sain pidellä peräti neljää kalaa, mutta yksikään ei suostunut mitattavaksi asti. Kalaa siis joessa on. Hienointa oli se, että kaikki (!) saadut kalat olivat rasvaevällisiä eli luonnon kantaa. Se lupailee Huopanan kosken tulevaisuudelle hyvää.

Ensi vuonna jatketaan perinnettä…. ainakin osalla porukasta ;)